Jalkakäytävällä ja ilman valoja

Tottahan se on..

2007-03-07T22:28:00+02:00

Sanomme aivan liian harvoin läheisimmillemme kuinkä tärkeitä he ovat.

Itsellä tulee ainakin pidettyä ihan liikaa asioita sisällään.
Ehkäpä me suomalaiset olemme jokseenkin juroja ja tollanen hemppistely jää vähemmälle.
Ellei ole sitten tuolla alkoholilla ole osuutta asiaan.

Itseäni kyllä suoranaisesti ärsyttää kaikkien asioiden puiminen kännissä.
On se kumma jos ei saa sanottua suoraan jos jokin kirvelee.
Ihan pahimpia on työasioista jauhaminen känässä, ihan turhaa. Ja varsinkaan kun niitä ei sitten jotkut osapuolet muista enää seuraavana päivänä.

Mutta elämä on..

Nyt ei ole oikein tämä sanallinen anti taaskaan ihan täysillä kierroksillä joten jätän tähän..

Kaikki hyvin tai ainakin melkein..

2007-02-26T22:47:00+02:00

Tulee hetkiä jolloin tuntuu, että kaikki on hyvin.
Mutta välillä on niin mieli maassa ettei jaksaisi edes miettiä.

Asiat on hyvin, mutta se jokin puuttuu.

Nyt ei kyllä oikein tämä teksti.

Ei pysty...
Liian hapokasta..

Palaillaan taas..

Toivoton tapaus

2007-02-18T13:19:00+02:00

Älä suunnittele mitään etukäteen. Se ei tule kuitenkaan onnistumaan.
Älä haaveile turhaan, koska satutat kuitenkin itsesi jossain välissä, koska tajuat ettei mitään tule tapahtumaan.

Pessimistikö vai kyyninen ihminen?

Kun ei jaksais koko ajan vatvoa näitä saatanan samoja asioita.
Pussi päähän ja pakene vuorille..

Luopumisen vaikeus

2007-02-10T19:48:00+02:00

Pitkän aikaa jo tiennyt ettei yhteistä aikaa ole enää paljon jäljellä.
Mutta silti kun luopumisen aika koittaa, tuntuu niin helvetin pahalle. Vaikka tietää, että nyt toisen on parempi olla, silti.

Odottaa koko ajan, että kuulisi sen tutun äänen.
Odottaa, että tulisit tuohon jalkojen juureen makaamaan. Mutta et sinä enää tule.
Kuitenkin jotenkin tuntuu, että olet läsnä.

Aikaahan se vie toipua lähdöstäsi. Niin monta vuotta yhdessä kuitenkin koettiin.
Muistoista et kuitenkaan koskaan häviä, olet siellä ikuisesti.

Ehkäpä vielä joskus tapaamme..

dude i totally miss you,
the things we do together,
where have you gone?

totally miss the honesty,
and special times and honestly,
i totally miss the fucked up things you do,

dude i totally miss you,
i totally miss you,
dude i totally miss you,
all the time,

-Tenaciuos D-

Liian kiltti?

2007-02-04T18:13:00+02:00

Tee toiselle samoin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Saahan sitä olla ystävällinen ja tehdä vaikka mitä toisen puolesta, mutta ei se mukavaa ole kun itse joskus tarvitsisi apua tai palvelusta, niin silloin ei sitten kukaan mukamas jouda.

Miksi ei vaan osaa sanoa ei?

Minä olen se, joka kuskaa porukat paikasta toiseen, pitää silmällä että kaikki kamat pysyy tallessa reissuilla, se joka odottaa vaikka aamuun asti jotta kaikki pääsevät turvallisesti kotiinsa.
Se, joka tulee tuuraamaan toisen työvuoron, kun olisi vähän sitä ja tätä.
Se, joka varmasti kuuntelee.
Se, joka lainaa rahaa tiukassa paikassa.
Voisin tatuoida otsaani "huoltojoukot".

Olenko siis ystävä? Vai olenko pelkästään itsestäänselvyys? Aina paikalla silloin kun tarvitaan.

Voi olla, että haen jonkinlaista hyväksyntää. Hyväksyntää, jolla saisi tunteen, jotta kuuluu porukkaan. Porukkaan, johon tähän mennessä ei ole oikein tainnut kuuluakaan vaikka mukana pyörinkin. Olen niin sanotusti ihminen, johon kohdistuu lause - No onhan se *nimi*...

Olen varmaan liian kiltti, tietyissä asioissa. Mutta, pitäähän se jonkun nekin paskahommat tehdä.

Eilinen oli taas aika tyypillinen ilta elämässäni.
Pääpiirteittäin näin: Juu, porukalla mennään.. Voisitko sitä, voisitko tätä.. Yrität pysyä porukan mukana, mutta jossain välissä huomaat olevasi kaiken keskellä yksin. Kukaan ei omasta porukasta juuri huomaa, kun liitovaihde on päällä. Asiat rupeaa ärsyttämään, ja yrität esittää kaiken olevan hyvin ja että hauskaa on, jos joku sitä edes vaivautuu kysymään.

En oikein tiedä miksi teen niin suurimman osan ajasta. Vaikkakin on myös niitä kertoja, jolloin en jää kattelemaan, että osaan kyllä lähteä jos ei vaan jaksa.

Eilen tuli myöskin esille asiaa minun ujoudesta.
Mulla on näköjään tapana testata uusia tuttavuuksia, kai sillä tavalla saa jotenkin katsottua onko joku kiinnostunut vai kiinnostunut.
Jos hiljaisuuteni ja vähäpuheisuuteni eivät karkota kyselijää, niin voi olla, että pikku hiljaa rupean juttelemaan vapautuneemmin.

Tässäkin on kuitenkin vaaransa.

Omalla kohdallani vaadin aika paljon luottamusta, että uskallan puhua asioistani.
Yleensä pelkään, en pahinta, vaan juuri sitä että edes se jokin menee pieleen. Jokin pienikin asia, joka saa minut vetäytymään taas kuoreeni. Pieni asia, jonka sisälläni yhdistän siihen, että entä jos tämä ihminen ei ole minun luottamuksen arvoinen

Ja sitten ihmetellään miksi olen niin ujo. Jos tietäisitte mitä kaikkea pienessä päässäni liikkuukaan, ei olisi kovin helppoa olla joku muu minun saappaissa.

Tätä asiaa on jotenkin vaikea selittää, mutta jotain osviittaa tästä saa.

Kuten tämän viikonlopun esimerkkitapauksessa; tunnut olevan ihan mukavan oloinen tyyppi, ja olisi mukava tutustua paremmin kavereina. Mutta ne pienet asiat, ne jotka ovat minulle aika suuria.
Vaikka taitaa nekin mennä kännin piikkiin. En voi mennä sanomaan.

Taidan olla aika hankala ihminen tietyissä asioissa..

Yksi elämän mysteereistä

2007-02-02T19:32:00+02:00

Miehet.
Moisista tyypeistä ei taida olla kuin harmia.

Jos sinulla on elämässäsi mies, siitä koituu harmia.
Jos elämässäsi ei ole miestä, siitäkin koituu harmia.
Eli varsinaisia harmin aiheuttajia.

Itse kuulun näihin jälkimmäisiin, yksin meinaa välillä tylsä olla. Tulee hetkiä, jolloin olisi mukava käpertyä toisen kainaloon ja vain olla.
Ja aivan, juuri se. Eihän se itsekseen tunnu yhtä hyvältä..

Mutta myöskin olen osittain nähnyt sen toisen puolen.
Olen monet kerrat nähnyt ystävieni miessotkut ja niiden selvittelyt. En voi tietää miltä toisesta tuntuu, mutta ei se mitään herkkua todellakaan ole.

Error error, ei ne miesten ja naisten ajatukset vaan tahdo natsata keskenään.

Millonkahan sitä oppii olemaan polttamatta näppejään tai särkemättä sydäntään.
Tuskin koskaan, aina jokaisen "en tutustu enää yhteenkään mieheen-lauseen", tulee se joku hyvän näköinen ja mukavan oloinen jäpikkä ja sitten sitä taas vietiin.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joskus ottaisikin vaariin kaverini elämän ohjeesta: Elä ota miestä, ota nainen.

Ujoutta vastaan

2007-02-01T21:22:00+02:00

Mielessä liikkuu vaikka kuinka monia erilaisia keskusteluja eri ihmisten kanssa. Mutta sitten kun oikeasti pitäsi jotain sanoa, niin sanat jää sinne jonnekin
.
Itse ainakin menen ihan noloksi ja rupean jotain siihen sönkkäämään. Vaikka kysymyksessä olisikin vain että katsoitko Greyn anatomian eilen.
Onneksi tätä taipumus ihan kaikkien kanssa ole, mutta tälläkin hetkellä uusien työkavereisen kanssa meinaa olla sellaisia hiljaisia hetkiä aika useinkin. Se nyt vaan on jotenkin niin kiusallista. Olla tuppisuuna.
Niin että se olen vain minä..
Kyllä sitä juttua irtoo sitten jossain välissä.

Ihan ensimmäinen

2007-01-31T18:02:00+02:00

Tästä se lähtee, ura blogin pitäjänä.
Jututhan saattaa olla mitä on, mutta Suomi on vapaa maa.
Saan siis tehdä melkein mitä haluan. Tai voihan sitä tehdä kaikkea kunhan ei jää kiinni.

Tällä hetkellä päässä ei liiku juuri mitään sen syvällisempää. Joten katsellaan sitten hieman myöhemmin.